 |
| Meidän vastaistutettu kärkörivistö. Kiipeilytuet vielä uupuvat tolpista. |
Kasvupaikka
Kärhöt pitävät multavasta, ravinteikkaasta ja läpäisevästä (hiekkapitoisesta) maasta. Ne kukkivat runsaasti auringossa sekä puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Aurinkoisilla paikoilla ne viihtyvät paremmin, jos niiden tyviosa ja juuristo suojataan voimakkaalta auringonpaisteelta. Kärhöjen eteen kannattaakin istuttaa vaikka perennoja tai pieniä pensaita, taikka kattaa maanpinta koristekatteella, kivillä tai vaikka kerroksella hiekkaa. Tämä tyven suojaaminen estää myös kosteuden haihtumista maasta ja näin edistää tasaisempia kasvuoloja.
Seisova vesi on kärhöille tuhoisaa, siksi kasvualustan tulisi olla kevyttä ja vettä läpäisevää. Liika märkyys etenkin syksyllä voi heikentää kärhöjen talvenkestoa. Loivasti viettävät rinteet ovat usein hyviä kasvupaikkoja, tasamaalla istutuskuopan pohjalle tehdään tarvittaaessa 10-15 cm paksuinen salaojakerros sorasta, jotta liika vesi suodattuu pois. Seinänvierustoilla ongelmana on kuivuus ja istutuskuoppa tehdään 40-60cm irti sokkelista, jotta juuristo pystyy hyödyntämään sadevettä.
Köynnöstävät kärhöt viihtyvät mainiosti säleiköiden lisäksi metalli/puurunkoisissa pyramideissa tai puiden ja pensaiden oksilla. Seinän vierustoilla säleikön tulisi olla 5-10 cm seinästä irti, jotta ilma kiertää lehdistön ja seinän välissä. Matalakasvuiset pensas- ja kellokärhötkin tarvitsevat tukea, jotta varret eivät kaadu sateella maahan.
Istutus, kastelu ja lannoitus
Matalaan eli juuripaakun pinta maanrajaan tai pari senttiä pinnan alle istutettavia lajikkeita ovat alppi-, kruunu-, siperian-, kello-, lumi-, tuoksu- ja keltakärhöt. Nämä pienikukkaiset kärhöt menestyvät Pohjois-Suomessa saakka ilman talvisuojausta. Lajikkeet ovat terveitä, runsaasti kukkivia ja köynnökset mahtuvat jopa parvekelaatikkoon.
Syvälle eli juuripaakun pinta 20–30 cm (Pohjois-Suomessa jopa 50 cm) maan alle istutettavia lajikkeita ovat tiuku-, lyhty- ja viinikärhöt, sekä isokukkaiset jalokärhöt. Viinikärhölajikkeet ovat kestävimmät isokukkaisista kärhöistä, eikä niitä tarvitse istuttaa ihan yhtä syvään, kuin näitä muita. Huom! Liian syväänkään ei kannata istuttaa, sillä kaikki kasvit eivät jaksa nousta seuraavana keväänä enää maan pinnalle.
Kasvualustasta kannattaa tehdä ainakin 50-60cm syvä. Jos maa on savipitoista on istutuskuopan pohjalle hyvä tehdä salaojitus karkeasta sorasta. Jos taas maa on pelkkää hiekkaa, on istutuskuopan pohjalle hyvä laittaa kerros sanomalehtiä ja sen päälle savea hidastamaan veden ja ravinteiden valumista maakerroksiin, ennenkui kasvit ennättävät niistä nauttimaan.
Kuopan pohjalle kannattaa laitaa hyvää hiekansekaista kalkittua multaa ja siihen sekoittaa ravinnepanos odottamaan kasvin kasvua ja antamaan kaasvuvoimaa myöhemmin (hevonhyvää, kompostia, kanankakka+merilevää,sarvilastua tai luujauhoa...). Loppukuoppa täytetään multa-hiekkaseoksella.
Maanpintaan istutettavat lajikkeet istutetaan kuten perennat. Syvään istutettavista kärhöistä kannattaa poistaa maan pinnan alle jäävät lehdet ja juuripaakun päälle kannattaa laittaa ainoastaan hiekkaa. Tämä ehkäisee kasvin osien mätänemistä, kasvin parempaa kasvuun lähtöä ja parantaa talvehtimista.
Säännöllinen kastelulannoitus kasvukaudella tekee kukinnasta runsaan. Multa ei saa olla rutikuivaa eikä märkää. Kosteuden haihtumista estämään kannattaa laittaa katetta tai aluskasvillisuutta. Koska kärhöt on syöppöjä ja juoppoja eikä syvään istutettavien kasvien kastelu ja lannoitus onnistu aina kunnolla maan pinnalta. Tähän ongelmaan ratkaisuna voi toimia kasteluputken asentaminen istutuksen yhteydessä.
Esim. Samaan istutuskuoppaan laitetaan kaksi kärhöä vierekkäin, väliin laitetaan 3-6cm halkaisijaltaan oleva muovinen kasteluputki, jonka yläpää on n. 10 senttiä maanpinnan yläpuolella (se häviää lehtien sekaan). Tämän jälkeen edetään normaalisti. Putken kautta saadaan kosteus suoraan syvällä olevien kärhöjen juurille.
Säännöllinen kastelulannoitus kasvukaudella tekee kukinnasta runsaan. Multa ei saa olla rutikuivaa eikä märkää. Kosteuden haihtumista estämään kannattaa laittaa katetta tai aluskasvillisuutta. Koska kärhöt on syöppöjä ja juoppoja eikä syvään istutettavien kasvien kastelu ja lannoitus onnistu aina kunnolla maan pinnalta. Tähän ongelmaan ratkaisuna voi toimia kasteluputken asentaminen istutuksen yhteydessä.
Esim. Samaan istutuskuoppaan laitetaan kaksi kärhöä vierekkäin, väliin laitetaan 3-6cm halkaisijaltaan oleva muovinen kasteluputki, jonka yläpää on n. 10 senttiä maanpinnan yläpuolella (se häviää lehtien sekaan). Tämän jälkeen edetään normaalisti. Putken kautta saadaan kosteus suoraan syvällä olevien kärhöjen juurille.
Taimia myydään pitkin kesää astiataimina. Jos et voi heti istuttaa, niin huolehdi hyvin taimiesi kastelusta, sillä kärhö ei siedä paakun täyttä kuivumista. Taimi on kasteltava myös ennen istuttamista ja huolehdittava istutuksen yhteydessä, että juuripaakku säilyy ehjänä. Varo istuttaessa juurenniskan ja varren murtumista ja kärhön versoja, etteivät ne ota kiinni multaiseen maahan, sillä se lisää sienitautien tarttumisen riskiä. Istutettaessa, kannattaa myös katsoa ettei juuristo ole kovin kierteellä, jos on kannattaa niitä oikoa, muuten kasvi voi jurottaa koko ensimmäisen kesän.
Talvehtiminen
Kärhöjen talvenkestävyys vaihtelee luonnollisesti lajin ja lajikkeen mukaan. Kestävimmät (mm. kiinankärhö) talvehtivat hyvin kunnon lumikerroksen suojissa, mutta aremmat lajikkeet, esim. lyhty- jalo- ja loistokärhöt, kaipaavat lisäsuojaa. Syksyllä maan routaannuttua juuriston päälle lisätään havunoksia tai vettä hylkivää turvetta. Myös alimpien versojen suojaksi voi asettaa havunoksia. Poista suojat (myös turve) myöhään keväällä, vasta kun maa on sulanut. Myös aluskasvillisuus suojaa kärhöjä talvella, eteenkin pensas tai varpuistutukset keräävät hyvin lunta ja muodostavat luonnollisen suojan. Vanhan kärhökasvuston voi syksyllä laskea myös alas ja kääriä kiepiksi juuriston päälle suojaamaan sitä pakkasilta.
Ainakin arkojen jalkokärhöjen kukkineet versot paleltuvat usein talvella ja keväällä niiden versot katkaistaan siitä kohdasta, missä näkyy eloa. Vaikka kärhöt joutuisi leikkaamaan matalaksikin, ne kasvattavat uudet versot nopeasti tilalle ja kukkivat niillä runsaasti loppukesällä.
Luonnonkärhöt voidaan leikataan keväisin 5–10 sentin mittaisiksi tyngiksi - tai antaa kasvaa vapaasti, ellei vanhan kasvuston risuuntunut olemus häiritse. Luonnonkärhöt jatkavat usein kasvuaan vanhoista versoistaan, joten sen voi etenkin metsäpuutarhassa jättää paikoilleen. Usein niille riittää vain talven aikana kuivuneiden ja paleltuneiden versojen poisto. Kuihtuneet versot tulisi aina poistaa välittömästi, koska kuihtuneet versot lisäävät lakastumistaudin riskiä, jos se leviää terveisiin versoihin.
Pensas- ja kellokärhöjen kasvutapa on luontaisestikin perennoiva eli maanpäällinen kasvusto lakastuu talven aikana aina pois. Kiinankärhöt ja viinikärhöt kukkivat sekä edellisen että saman vuoden versoilla. Jos niiden kasvustot ovat talvehtineet hyvin, kukinta alkaa kesällä aikaisemmin.
Ainakin arkojen jalkokärhöjen kukkineet versot paleltuvat usein talvella ja keväällä niiden versot katkaistaan siitä kohdasta, missä näkyy eloa. Vaikka kärhöt joutuisi leikkaamaan matalaksikin, ne kasvattavat uudet versot nopeasti tilalle ja kukkivat niillä runsaasti loppukesällä.
Luonnonkärhöt voidaan leikataan keväisin 5–10 sentin mittaisiksi tyngiksi - tai antaa kasvaa vapaasti, ellei vanhan kasvuston risuuntunut olemus häiritse. Luonnonkärhöt jatkavat usein kasvuaan vanhoista versoistaan, joten sen voi etenkin metsäpuutarhassa jättää paikoilleen. Usein niille riittää vain talven aikana kuivuneiden ja paleltuneiden versojen poisto. Kuihtuneet versot tulisi aina poistaa välittömästi, koska kuihtuneet versot lisäävät lakastumistaudin riskiä, jos se leviää terveisiin versoihin.
Pensas- ja kellokärhöjen kasvutapa on luontaisestikin perennoiva eli maanpäällinen kasvusto lakastuu talven aikana aina pois. Kiinankärhöt ja viinikärhöt kukkivat sekä edellisen että saman vuoden versoilla. Jos niiden kasvustot ovat talvehtineet hyvin, kukinta alkaa kesällä aikaisemmin.
Entäs jos kärhöt eivätkään menesty?
Kärhöt saattavat olla hyvin oikukkaita ja arvaamattomia, ne joko menestyvät tai menehtyvät. Vaikka niiden istutus, lannoitus, kastelu ja hoito olisikin oikeaoppisesti tehty, niin silti kärhö saattaa kuolla ilman mitään näkyvämpää syytä jopa kesken kasvu- ja kukintakauden, vaikka aivan vieressä oleva saman lajikkeinen kasvi kukostaisi.
Jotkut kärhöt kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta komeammin, etenkin silloin kun ne ovat saaneet itselleen suotuisan kasvupaikan. Toiset kärhöt taas kuolevat saman tien, jo ennen kuin ensimmäinen kasvuvuosi on päättynyt. Kärhöt saattavat pitää jostain syystä myös välivuoden kasvussa ja kukinnassa ja alkavat taas seuraavana keväänä kukoistamaan. Ei siis kannata heti kaivaa kuolleen oloista kasvia maasta, vaan odottaa vielä seuraavaan kesään ja kaatsoa onko se todellakin kuollut.
Tunnetuimmat kuolinsyyt kärhöillä lienevät sienitaudit ja lakastumistauti. Näitä vastaan ei ole mitään hoitokeinoja.
Kukinta ajankohdat eri lajikkeilla
Lähteet:
Facebookin puutarhapalstojen puutarhureiden omakohtaiset kokemukset ja ohjeet
Puutarha.netin kärhö sivusto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti